e k s i o L
Perjantai 2.8.2013
1
S ata ha n ka X II:n le irile hti N ro 3
Jollaillessa ja meloessa kastuu
”Oli aika hurjaa” on Laura Saarelan ensimmäinen kommentti jollailupisteestä. ”Meidän jollassa ei ollut tulppaa ja se alkoi hiljaa upota”, tilannetta selventää Siiri Asumalahti. RS Vision -jolla ja kolme kyydissä ollutta Rauman Karisman lippukuntaan kuuluvaa tyttöä hinattiin takaisin rantaan, eikä tilanne ollut vaarallinen. ”Olisi kyllä ollut hauska myös päästä enemmän jollailemaan, mutta nyt me lähdetään vaihtamaan kuivia vaatteita”, kertoo Siiri. ”Oli oikein kivaa, mutta muistakaa tarkistaa, että jollan pohjassa on tulppa paikoillaan”, Laura neuvoo tulevia jollailijoita. Yhteensä kahdeksan jollaa oli purjeh-
timassa torstaina. Myös muut jollailijat pääsivät uimaan. ”Me kaadettiin jolla tahallaan, eikä vesi ollut yhtään kylmää”, kertoo Lotta Paija Aurantytöistä. ”Jollapiste oli tosi kiva, aika oli vain lyhyt. Me oltaisiin voitu jollailla kauemminkin”, lisää Sanja Pasanen Aurantytöistä. ”Melontarasti oli kiva ja matka oli sopivan mittainen”, kertoo Julia Heikniemi Kuusiston Linnanyrjänöistä. ”Meidän kanootissa oli kolme ihmistä. Kaikki kanootit jaettiin noin viiden kanootin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli pari ohjaajaa. Me kastuttiin, kun tuli vesisota. Vesi oli niin lämmintä, että kastuminen ei haitannut.” Julia kertoo.
Teksti ja kuvat: Eveliina Saari
lehden ilmestyminen
1 ti 30.7. 2 to 1.8. nro 3 pe 2.8. nro 4 su 4.8.
nro
nro toimitus
Mikko Laaksonen Hanna Kouhia, Erkki Lietzen, Tuomas Puurtinen, Eveliina Saari, Olli Savisaari, Maija Savolainen ja Iida Turunen taittaja Aino Torvinen paino Multiprint, Turku
päätoimittaja
toimittajat ja kuvaajat
tiesithän, että paperisen lehden lisäksi leirilehden voit löytää sähköisenä osoitteessa
facebook.com/satahankaXII
2
Perjantai 2.8.2013
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 3
Sisukasta purjehtimista
Veneelle saapuessani purjehtimaan lähtöä odotti jo neljä innokasta sisua tukiryhmineen. S/y Flikka on Kulosaaren Meripartion tuliterä alus. Veneen säännöt ja
käytännöt kerrattiin päällystön johdolla ja kipparin kysyessä aikaisemmasta purjehduskokemuksesta vain pari nosti vaisusti kätensä. Matkalla kävi ilmi, että yksi sisuista, Juha-Matti Linnasaari on kerinnyt kiertää jo kolmet Special Olympicsit ympäri maailman ja on tuonut niistä kotiin kolme mitalia! Seuraavana ovat tähtäimessä Los Angelesin kisat. Se on suoritus, johon tuskin kukaan aluksen päällystöstäkään yltää. Purjehdusryhmään kuului myös Iitu And, Katriina Lehtinen, Emma Mäkinen, Nelli Uotila sekä ryhmän vetäjä Mari Harkke ja hänen poikansa Santeri ja Rasmus. Purjehdus sujui mallikkaasti Juha-
Matin auttaessa etevästi purjeiden trimmauksessa ja ohjatessa venettä pitkiäkin matkoja. Sisut vaikuttivat nauttivan olostaan päästessään purjehtimaan ja olemaan yhdessä merellä. Sää oli loistava tuulta lukuun ottamatta, joka loppui kesken parin tunnin matkan jälkeen. Tuulen puutteesta johtuen lilluttiin hiljakseen eteenpäin s/y Hemingwayn rinnalla, kunnes oli pakko käynnistää moottori jotta ehdittiin ajoissa takaisin satamaan. Viimein Ströömiä pitkin kruisaillessa bongailtiin hienoja kartanoita sekä ihmeteltiin kalankasvatusaltaita. Teksti ja kuva: Olli Savisaari
Katanpään linnakesaari kiehtoo nuoria ”Tosi hieno paikka!” ilmoittaa monta kertaa aikaisemminkin Katanpäässä vieraillut Aarne Kuusisto Myrskypojista. ”Ehdottomat suosikkikohteeni ovat linnakesaaren tähystystorni ja vanhat bunkkerit”, kertoo Aarne Kuusisto. Myös ensimmäistä kertaa Katanpäässä vierailevat Iina Ajosenpää ja Petra Ahonen Maskun Hemmingin tyttäristä ja pojista ihastuivat eniten bunkkereihin. Lypertön linnake on rakennettu Katanpään niemelle 1910-luvulla, kun Suomi oli vielä Venäjän vallan alla. Iinalle Katanpään historiasta päällimmäiseksi jäi mieleen tarina vankien rakentamasta tiestä. Monissa tarinoissa nimittäin kerrotaan, että linnakkeen yli 2 kilometriä pitkän mukulakivistä tehdyn tykkitien olisivat rakentaneet kiinalaiset naisvangit. Todellisuudessa tien kuitenkin rakensivat venäläisten idästä siirtämät miesvangit. Lähiseutujen asukkaat vain luulivat pitkähiuksisia pitkiin liiveihin pukeutuvia hunghuuseja naisiksi. Vangit olivat erittäin pelättyjä maantierosvoja Mantšurian alueelta, nykyisen Kiinan pohjoispuolelta. Lypertön linnake ei ole enää puolustusvoimien käytössä, vaan Katanpää on kaikille avoin vierasvenesatama. Katanpäässä on useampi laituri ja kaikki jäljellä olevat linnoituksen rakennelmat ovat kävelymatkan päässä satamasta. Aarne, Iida ja Petra suosittelevat Katanpäässä vierailua. ”Saari on hienon näköinen ja sillä on mielenkiintoinen historia”, kiteyttää Iina. Teksti ja kuva: Eveliina Saari
Katanpään vesitorni.
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 3
Perjantai 2.8.2013
3
Satahangan havinaa 11 Satahankaa ”Ikä ei riittänyt ensimmäiselle Satahanka-leirille, mutta sen jälkeen järjestetyillä kaikilla yhdellätoista Satahangalla olen ollut”, kertoo Hannu Alasvuo Merihaukoista. Tällä leirillä Hannu on Partiomuseo-teltassa työtehtävässä. ”Leiriläinen, laivueenjohtaja, jätehuolto, keittiö, kippari ja tietysti Partiomuseossa useampi kerta”, Hannu listaa Satahanka-pestejään. ”Kaikkea on nähty leirinjärjestämisessä. Nytkin olemme täällä tekemässä nuorille leiriä, niin kuin kaikki työleiriläiset”, Hannu sanoo. ”Satahangalle on aina pakko tulla uudestaan, koska seura on niin hyvää”, toteaa Hannu ja lisää ”Leireillä näkee aina kavereita, joita ei muualla näe”. Hannu Alasvuo.
Partiomuseo Partiomuseon teltassa on 6 innokasta tiimiläistä vastaamassa kysymyksiin partion historiasta. ”Me kaikki tunnetaan hyvin partiotoiminnan historiaa”, kertoo Partiomuseon teltasta vastaava Yrjö ”Yrjänä” Nenonen. ”Tällä leirillä teemana on viestintä ja totta kai meripartiotoiminta sekä aikaisemmat Satahangat”, Yrjö kertoo. ”Esit-
telyssä on viestintälaitteita eri vuosikymmeniltä. 1920-luvulta olevat solmutaulut taas ovat vanhimmat esineet, mitä leirillä on mukana”, esittelee Yrjö. ”Partiomuseoteltta on auki ainakin kello 10.0020.00 joka päivä. Teltassa on myynnissä partiomerkkejä ja –kirjoja. Halukkaat voivat ratkaista pieniä puuhatehtäviä ja meillä on myös meriaiheinen tietokilpai-
Satahanka IX:n johtaja tutustumassa ”Satahanka-leirejä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, kaikilta leireiltä on hyviä muistoja. Kaikki leirit ovat olleet erilaisia, koska pestit ovat vaihdelleet.” kertoo Hannu. Samaa mieltä on myös Satahanka IX:n leirinjohtajana toiminut Kari ”Puni” Kiesiläinen Turun PartioSisseistä. ”Täälläkin näyttää kivalta! On hienoa nähdä, että uusia meripartiolaisia löytyy.” keskiviikkona Satahanka XII -leiriin tutustunut Kari toteaa. ”Olemme kierrelleet ohjelmapisteitä aamusta asti. Leiripaikka on hyvä, järjestelyjä helpottaa valmiit tiet ja muu infrastruktuuri. Vielä pitää odottaa, että Merisissi pääsee rantaan. Käyn siellä katsomassa tuttuja ennen kuin lähden kotiin.” sanoo Kari.
Tekstit ja kuvat: Eveliina Saari
lu.” kertoo Yrjö. ”Meillä on Partiomuseon teltassa myynnissä myös Satahanka XII –leirin metallinen leirimerkki. Merkki on hieno muisto leiristä; sen voi kiinnittää esimerkiksi vyöhön, reppuun tai hattuun. Metallimerkki maksaa 3€. Esimerkiksi Hannu on kerännyt metallisia leirimerkkejä partiopaitansa helmaan.” kertoo Yrjö. Kari ”Puni” Kiesiläinen.
4
Perjantai 2.8.2013
Loiske Satahanka XII:n leirilehti nro 3
Ruoka on hyvää vaikka ”vanhoja akkoja satelisi taivaalta” Henrikin Tapulityttöjen kommentit ”Lihakeitto ja borssikeitto olivat yllättävän hyviä - tykkäsin” ja ”Haikin puuro oli hyvää, mutta istumapaikat olisivat olleet mukavat kaiken sen kävelemisen jälkeen”, kertovat tuttua sanomaa: Satahangan ruuista on tykätty. Tytöt toivovat kuitenkin myös enemmän ”ei-kasvispitoisia ruokia”. Muonituspäällikkö Pertti ”Pepe” Korkalo kertoo suurimman osan ruuasta tulevan Juvalta Kruunun Herkku -yritykseltä. ”Olen ollut seitsemällä Satahangalla ja jokaisella ruoka on tehty ihan eri tavalla. Tämän hetkinen tapa on kaikkein helpoin. Meille tulee täysin valmis ruoka, joka vain lämmitetään. Valmisruoka säästää hirvittävästi keittiöhenkilökunnan voimavaroja ja ruoka on takuulla tasalaatuista ja samanlaista kaikille. Enkä ole näin paljon kehuja ruuasta ikinä saanut”, Pepe kuvailee leirin ruokajärjestelyjä. Valmisruokaan päädyttiin monista eri syistä ajan ja työvälineiden säästön lisäk-
si. ”Sääolosuhteet eivät vaikuta samalla tavalla: ihan saman tekevää vaikka tulisi vanhoja akkoja taivaalta. Valmisruoka ei rajoita purjehduselämään tutustumista, vaan leiriläiset voivat kunnolla osallistua leiriin. Enkä halua että henkilökuntani joutuu olemaan aamusta yöhön täällä. Niin olisi jos me tekisimme kaiken itse”, Pepe kertoo. Ei siis ole yllätys että keittiöhenkilökuntaan kuuluva Paula Silfverberg kehuu työolojaan: ”Leirikeittiössä työskentely on tosi mukavaa, ihmiset ovat kivoja ja hommat simppeleitä. Työpäivät eivät veny liikaa. Ruoka on valmiimpaa aiempiin kokemuksiini verrattuna, mutta en kyllä kaipaa sipulin pilkontaa.” Pepe tunnustaa valmisruuan olevan kuitenkin huomattavasti kalliimpaa, mikä näkyy leirilaskussa. Teksti: Hanna Kouhia Kuva vasemmalla: Erkki Lietzen Kuva oikealla: Tuomas Puurtinen
leirisairaalan vinkit helteelle 1. Nesteytys Kaikki päivän juotava ei voi olla pelkkää vettä: mm. mehusta saa tarpeellista sokeria. 2. Syöminen Ruuasta saadaan tärkeitä suoloja, jotka poistuvat kehosta hikoilun myötä. 3. Vaatetus Sopivan viileät ja väljät vaatteet, jotka mahdollistavat ihon tuulettumisen. 4. Ei ylimääräistä rasitusta Turhaan ei kannata hellesäällä rehkiä. Tilaisuuden tullen kannattaa aina istua varjoon. 5. Tunnista uupumus Uupumuksen oireina ovat mm. heikotus, pyörrytys, runsas haukottelu sekä vä-
sähtäminen normaalia helpommin. Näin keho kertoo että on aika istahtaa hetkeksi ja tästä kannattaa rohkeasti kertoa johtajalle. 6. Auringolta suojautuminen Suojaa pää hatulla ja iho aurinkorasvalla tai kevyillä pitkillä vaatteilla, erityisesti merellä. Merituuli saattaa helposti viedä lippalakin mukanaan: ongelma ratkeaa kääntämällä lippa taakse. 7. Älä loukkaa bajamajojen tunteita Vaikka leiriwc:t eivät olekaan kaikkein miellyttävimpiä posliinipyttyjä, eivät syömättömyys ja juomattomuus ole oikeita ratkaisuja vessakäyntien vähentämiseksi. Teksti: Hanna Kouhia
Tunti turvassa
Kello on yksitoista ja hiljainen tunti on päättynyt. Alaleireistä alkaa valua yksittäisiä henkilöitä öisille retkille. Tapaamme turvan kontilla Marco Tuomisen Auran Tähtipojista ja Henna Salmisen Kankaanpään Korpiveikoista. Portilla päivystävät turvalaiset kertovat kontin olevan leirin vaarallisin paikka. ”Tulee juotua paljon kahvia, se johtaa mahahaavaan” naureskelee Marco. Pian seuraan liittyvät Sini Huuskonen Auran Tytöistä ja ”Pösä” Haagan Eräveikoista. Lähdemme heidän mukaansa kierrokselle. ”Kierrellään ja muistutellaan huivista, joka monella on piilossa vaatteiden alla. Äsken takaportilla sattui pieni välikohtaus, kun leiristä tietämätön mieshenkilö oli tulossa iltakävelylle. Sanottiin vaan että tervetuloa uudestaan vierailupäivänä, ja päiväsaikaan,” Pösä selostaa illan kulkua ja toteaa vielä, että tarkoituksena on nipottaa mahdollisimman vähän. Kävelemme kohti johtajakahvilaa. Joko nyt saataisiin kunnon menoa ja rajuja otteita? ”Pitkälti siellä pelataan korttia ja Kimbleä” Sini toteaa Pösän lisätessä ”Harvemmin joutuu todella valvomaan järjestystä, partiotunnelma ei ole päässyt nousemaan päähän.” Sini ja Pösä ovat oikeassa, tunnelma on rauhallinen. Juuri kun olemme jatkamassa, saamme vinkin kahvilassa olevasta samoajaikäisestä. Tarkastamme tilanteen, mutta tyttö saa jäädä. Ei siis mitään välikohtausta. Kierrämme vielä eteläsataman kautta. Saldona pyyntö tehdä jotain kahvilasta tulevalle musiikille ja pari myöhäisillan saunojaa, jotka paljastuvat turvan omaksi jäsenistöksi. Puoliltaöin palaamme takaisin kontille, jossa kiertävä pari kertaa muille kierroksen tapahtumat ja ottaa mukilliset kahvia. Edessä on pitkä yö. Teksti: Iida Turunen Kuva: Erkki Lietzen